Unen merkitys ihmiselle
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet
unen suhteen. Toiset tarvitsevat unta 8-9 tuntia ja toiset paljon
vähemmän. Itse tarvitsen unta n. 7H että olen pirteä ja
hyvinvoiva. Jos olen väsynyt, tulen melankoliseksi, apaattiseksi,
unohtelen asioita. Jokaisen aivot toimivat varmasti tässäkin
asiassa yksilöllisesti ja toiset ovat herkempiä myös unen tarpeen
suhteen.
Ajattelen niin, että uniaika on tärkeä
osa ihmisen mielelle prosessoida asioita ja päästää irti. Olen
huomannut, että unimaailmassani käsittelen usein omaa elämääni
jälkijunassa; esim. 2-v tapahtuneet tapahtumat saattavat olla
pinnalla vasta nyt unimaailmassani. Tosin aikamääreet ovat häilyviä
nukkuessa. Fakta on kuitenkin, että jokainen tarvitsee unta enemmän
vai vähemmän, ihan jo fyysisten toimintojen ylläpitämiseen, mutta
myös oman psyyken huoltoon.
Unet peilaavat alitajuntaa. En usko,
että mitään unikirjaa voi tulkita suoraan koska jokaisella on ihan
omanlaisensa elämä joka on eletty. Joten jokainen on omien uniensa
mestari-tulkitsija. Mitä enemmän unista puhuu ja niitä miettii,
sitä enemmän niitä myös voi oppia tulkitsemaan. Varsinkin jos
ajattelee ne niin, että ne voivat nyt opettaa itselle jotain tai
kertoa jotain tärkeää asiaa elämästä. Niiden tulkinta kehittää
symbolista, vertauskuvallista ajattelumallia ja näin ollen ehkä
myös ihmisen luovaa puolta. Alitajunta puskee pintaan asioita joita
tulisi käsitellä halusimmepa sitä tai emme. Pelot, halut, toiveet
projisoituvat erilaisina symboleina oman eletyn elämän kautta.
Itselle esim. eri henkilöt edustavat
jotain tiettyä tunnetilaa. Kun koen syyllisyyttä, pelkoa, muutamat
henkilöt tulevat aina uniini ja yhdistän sen tilanteisiin jota olen
tehnyt ja josta koen ehkä samoja tunteita. Olen huomannut myös,
että jos jonkun osan itsestä tukaduttaa tai peittää
päivätietoisuudessa yölliseen aikaan alitajunta puskee sen pintaan
yhä voimakkaammin. Joissain tilanteissa tämä voi olla hyvin
ahdistavaa, jos ei ole voimavaroja elämässä prosessoida kaikkia
asioita kerralla.
Joskus pelkäsin nukahtaa. Olin
elämänvaiheessa jossa voin erittäin pahoin enkä löytänyt sieltä
ulospääsyä. Unissani näin monta vuotta putkeen sairaita
painajaisia jotka olivat täynnä väkivaltaa ja kaikkea muuta
vastaavaa. Jossain vaiheessa ne menivät niin pimeiksi, että en
halunnut nukahtaa, kunnes antauduin ja en vaan jaksanut unissani enää
välittää mistään oudoista jutuista mitä näin. Tässä
vaiheessa rupesin oppimaan hallitsemaan uniani ja taistelemaan
pelkojani vastaan. Saatoin vihdoin edes unissani puolustaa itseäni
ja esim. käyttää väkivaltaa pelottavia unihahmoja kohtaan ja
astua omaan voimaan edes hetkeksi. Tätä
kesti monta vuotta, kunnes omaan elämään rupesi tulemaan valoa ja
unet pikkuhiljaa vuosien saatossa muuttivat muotoaan
siedettävimmiksi.
Varsinkin kuolleet ihmiset tulevat
uniini aina silloin, kun olen voinut huonosti. Näiden kanssa olen
käynyt mitä ihmeellisimpiä keskusteluja elämästä, kuoleman
jälkeisestä elämästä, tunteista, ajatuksista, elämänvaiheista
jne. Aluksi ne ovat olleet todella pelottavia, mutta enää ne ei
pelota vaan lähinnä tunne on neutraali kun niitä näen.
Nyt kun kirjoitan tästä aiheesta
kaikkia aivan pimeitä unia vaan tulee mieleeni todella paljon
menneiltä ajoilta, joita muuten en ole enää edes muistanut. Ehkä
tämä auttaa osittain taas ymmärtämään omaa mennyttä elämää
ja olemaan kiitollinen siitä missä tilanteessa tällä hetkellä
olen elämässäni! En haluaisi enää ikinä palata noihin
aikoihin..
Seuraavassa pajalaisten unia:
”Mul on ollu pienestä saakka samoja
tiettyjä painajaisia. Yks on sellanen, jossa kaikki oudot kasvot ja
muodot liikkuu ahdistavan läheltä ja kaikki äänet kuuluu kovana
kaikuna päässä. Juoksen unessa ääniä ja muotoja pakoon suuriin
ja värikkäisiin huoneisiin, mutta äänet ja muodot vaan tulevat
lähemmäs ja lähemmäs ja muuttuvat entistä kuumottavimmiksi.
Myös litteän muotoiset iilimatomaiset
käärmeet, joilla on etu- sekä takaosassa kaksi päätä. Unessa
käärmeet ajaa mua takaa ja unesta ei pysty herää vaikka kuinka
yrittäis.
Monesti oon nähny myös unta jostain
aivan tuntemattomasta random tyypistä, jonka kans on jutellu tosi
paljon ja viettäny ihanaa laatuaikaa. Unesta herättyä on ihastunut
olo, mutta häiritsevää on se et kehen se kaikki rakkaus pitäis
kohdistaa.” -Tero
”Minun uneni on ollut muistissa jo 14
vuotta ja se oli puoliksi painajainen ja puoliksi hyvä. Se tapahtui
nukahdettuani uudestaan toisesta unesta jota en muista. Silloin menin
nukkumaan vanhempien viereen. Se ilmeisesti oli ollut silloin
painajainen. Palatakseni uneeni, minut kaapattiin sängystä.
Kaappaaja piti minua olalla ja kuvakulma oli siten että näin itseni
ja hänet takaapäin. Sitten kaappaaja alkoi viedä minua talon
vierustaa pitkin. Hänen päästyään roskakatoksen kohdalle tuli
toinen hahmo vastaan ja alkoi läpsiä kaappaaja niin että
vapauduin. Sitten juoksin takaisin talon ulko-ovelle ja uni näin
ollen päättyi siihen.”
”Olin saanut tietää, että eräs
kuuluisa näyttelijä oli ollut ollut auto-onnettomuudessa. Myöhemmin
hän ilmestyi unessani – nilkutti ohitseni myrtsi ilme kasvoillaan.
Kun seuraavan kerran sain lisää tietoa hänen onnettomuudestaan,
paljastui että hänen jalkansa piti leikata. Ennen kyseistä unta en
tiennyt mitään yksityiskohtia hänen tilastaan ja vammastaan.”
-Linda
”Synnyin unessani kotini
olohuoneeseen, jossa mummoni rääkyi oudolla äänellä; tavallaan
määki jotain. Yhtäkkiä hän rupesi pienenemään ja lopuksi
haihtui aivan olemattomaksi ja poistui kokonaan. Tämän jälkeen
eteeni ilmestyi kookas, sininen velho, jolla oli pitkä valkoinen
parta. Hän sanoi, että mummoni poistuu maapallon astraalitasolta
kahden viikon kuluessa. Tämän jälkeen velho sanoi minulle, että
saan esittää hänelle kolme kysymystä. En ehtinyt esittämään
ensimmäistäkään kysymystä, kunnes näin itseni huoneessa jossa
oli hoitopöytä, jossa paransin perhetuttua jonka kanssa itse en ole
edes tekemisissä. Hän kertoi unessa minulle koko elämäntarinansa
ja kuuntelin häntä huolellisesti. Hän oli todella huonossa
kunnossa.. Mutta kun uni meni pidemmälle hänen tilansa parani ja
unen lopussa hän hymyili, oli kirkas ja hyvinvoiva
kokonaisvaltaisesti. Tähän heräsin.. Unen jälkeen ajauduin
Reiki-kurssille, kerroin ohjaajalle uneni, hän nauroi ja sanoi, että
tervetuloa kurssille. Viikkoja unen jälkeen olin siskoni luona ja
kohotimme maljaa tietylle asialle josta olimme onnellisia. Kerroin
uneni hänelle ja kuulin, että samaan aikaan kun olin nähnyt uneni
henkilö jota paransin oli ollut kovassa kuumessa ja mahataudissa
sairaalassa viikon. Siinä meinasi lasit tippua maahan muilta, mutta
itsestä se tuntui aika normaalilta. Tämän jälkeen vastaavia unia
on ollut jonkun verran, jossa teen jotain hoitoa eri henkilöille.
Joissain unessa myös minua parannetaan, yleensä tuntematon
pariskunta joista toinen maalaa taulua ja toinen tekee jotain hoitoa
minulle.”
”Minua kiehtoo tila, jossa alitajunta
ja tietoisuus yhdistyy, uni ja valvetila. Usein havahdun tilasta,
jossa en pysty liikuttamaan kehoani. Makaan siis liikkumattomana unen
ja valvetilan välissä. Tätä ilmeisesti kutsutaan unihalvaukseksi.
Monesti näihin tiloihin liittyy haamumaisia hahmoja, jotka saattavat
seistä vierelläni tai jopa päälläni. Hetken jälkeen saatan
ponnahtaa kehostani ulos ja yhtäkkiä liikun huoneessani, edelleen
silti jollain tavalla unessa. Kehon liikuttaminen saattaa olla tässä
vaiheessa vaikeata ja pelko nousee pintaan. Paikallaan maatessani
tunne kehosta saattaa myös hävitä ja pystyn tuntemaan ainoastaan
värisevää energiaa. Joskus tuota värinää pystyy tuntemaan
valveillakin äärimmäisen rentoutuneessa tilassa. Monenlaisia
mielikuvamatkoja tehdessäni olen miettinyt niiden ja unen
samankaltaisuutta. Tietynlainen portti aukeaa ja pystyn tietoisesti
vain seuraamaan minne alitajunta vie, valveilla siis. Tämä kiehtoo
minua, ehkä sillä on jokin funktio elämässäni.”
”Kuljin jonkun tyypin
kanssa.”Kyllähän sä tiedät, että tää on unta? Joo, joo kyllä
mä tiiän.” Se vei mut jonnekin meren rannalle missä oli joku
pöytä minkä äärelle me istuttiin. Horisontista nousi myrsky.
Halusin vaimentaa myrskyn sillä se pelotti minua. Myrsky kuitenkin
lähti kasvamaan vaikka pystyin välillä sitä aina pienentämään.
Tuo toinen tyyppi ehdotti minulle tässä vaiheessa, että: ”Mitä
jos koittaisit ottaa valoa päälaestasi sisään, miltä se
tuntuisi?” Samantien näin edessäni maailman kauneimman kultaisen
täydellisen valon, jota oikeastaan on turha kuvaillakaan. Suunnaton
rauha ja rakkaus täytti koko olemukseni ja mitään ei tarvinnut
enää kontrolloida sillä oli vain tuo täydellinen tunne.
Herättyäni tuosta unesta keskellä yötä oli vaikea enää mennä
uudestaan nukkumaan sillä tunne oli niin huikea, että sen kanssa
olisi halunut vaan olla ja kertoa siitä kaikille. Tuon unen jälkeen
olen tavoitellut tuota samaa valoa, mutta sen tavoitteleminen on
turhaa, sillä sitä ei voi saada haluamalla. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti